Illalla päätin, etten mene Venlan seuraksi vaikka tuleekin pyytelemään sitä yöllä taas. No ensimmäisen kerran se tuli tökkimään mua hereille noin kahden aikoihin.Käskin sen vain mennä takaisin nukkumaan.Parin tunnin kuluttua se tuli taas,mutta en paljon noteerannut  ja se lähtikin pois niine hyvineen. Aamulla kun heräsin ihmettelin,että onpas se isäntä nyt tullut liki, paleleekohan,ajattelin.   No ei, ei se ollut rakas mieheni vaan rakas koirani ,joka ei sit koskaan ole nukkunut meidän sängyssä. Viisauttahan tuo on, keksiä keinot kun läheisyyttä tahtoo ;)